Hiilihydraatin merkitys koiran ruokinnassa

Hiilihydraatit voidaan jakaa karkeasti kuituihin ja energiaa tuottaviin hiilihydraatteihin, kuten sokereihin ja tärkkelyksiin. Vaikka myös kuidusta muodostuu jonkin verran energiaa, sen tärkeimmät tehtävät liittyy suolistomikrobiston hyvinvointiin ja ruoansulatuksen tukemiseen.

Kesyyntymisen myötä koiran kyky pilkkoa hiilihydraatteja on kehittynyt selvästi tehokkaammaksi kuin sudella, minkä vuoksi niitä voidaan käyttää osana koiran ruokavaliota. Koiran ruoansulatus on kokonaisuudessaan sopeutunut melko monipuoliseen ravintoon, joten ruokavalio voidaan rakentaa usealla eri tavalla, kunhan ravintoaineiden tasapaino ja koiran yksilölliset tarpeet huomioidaan. Hiilihydraateilla ei kuitenkaan tule korvata eläinperäisiä raaka-aineita, sillä silloin ruokavalion ravitsemuksellinen laatu yleensä heikentyy.

Hiilihydraatteina käytetään usein valkoista riisiä, kauraa, kvinoaa ja toisinaan myös kurpitsasosetta, perunaa tai bataattia. Kaikki edellä mainitut raaka-aineet tulee kypsentää ja/tai soseuttaa hyvin ennen käyttöä.

Revert to original version

Hiilihydraattilähteet sisältävät myös kasvikunnan proteiineja, jotka voivat joillakin koirilla vaikeuttaa eliminaatiodieetin toteuttamista tai oireiden syyn selvittämistä. Osa hiilihydraateista myös fermentoituu suolistossa, mikä voi lisätä esimerkiksi ilmavaivoja ja löysää ulostetta.

Kuitu on energiahiilihydraatteja tärkeämpää

Vaikka hiilihydraatit ei ole koirille välttämättömiä niin kuitu on. Kuidut ovat suolistomikrobiston ravintoa eli prebiootteja. Suolistomikrobisto muodostaa kuidusta lyhytketjuisia rasvahappoja, jotka toimivat suoliston solujen energianlähteenä ja tukevat suoliston normaalia toimintaa. Vaikka varsinaiset ravintokuidut ovat pääasiassa kasviperäisiä, myös osa eläinperäisistä rakenteista, kuten rustoista ja sidekudoksista, voi vaikuttaa suoliston toimintaan ja mikrobiston hyvinvointiin.

Koiralle toimivia kasvikunnan kuituja on esimerkiksi:

  1. Kesäkurpitsa
    • Toimii parhaiten kuorittuna, kypsennettynä ja soseutettuna.
    • Sisältää hyvin vähän energiaa ja on miedon makuinen.
    • Sopii usein myös herkkävatsaisille
  2. Psyllium
    • Liotetaan aina veteen ennen annostelua.
    • Toimii usein sekä ripulia että ummetusta ehkäisevästi, mutta voi myös aiheuttaa niitä liiallisesti annosteltuna.
  3. Pellavansiemenrouhe
    • Kannattaa tarjota veteen sekoitettuna tai liotettuna
    • Sisältää hieman omega-3-rasvahappoja.
    • Toimii usein sekä ripulia että ummetusta ehkäisevästi, mutta voi myös aiheuttaa niitä liiallisesti annosteltuna.
  4. Kaurakuitu
    • Kannattaa tarjota veteen sekoitettuna tai liotettuna
    • Yleensä melko hyvin siedetty
  5. Mustikka
    • Murskaaminen/soseuttaminen helpottaa hyödyntämistä
    • Sisältää myös antioksidantteja
    • Maltillisesti annosteltuna sopii usein myös herkkävatsaisille

Kaikki edellä mainitut kasvikunnan kuidut fermentoituvat varsin maltillisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ne aiheuttavat yleensä vähemmän kaasunmuodostusta ja vatsan turvotusta kuin voimakkaammin fermentoituvat kuidut. Kuidun tarve on aina yksilöllinen, ja siihen vaikuttavat myös ruoan kosteuspitoisuus sekä juominen. Sopiva määrä löytyy usein käytännössä lusikallinen kerrallaan.