KIRSULA – parempaa ravintoa lemmikeille

Koiran ruokintaan on useita vaihtoehtoja, joista valita. Valintaan vaikuttaa yhtälailla omistajan resurssit kuin ideologiakin. Haluaisin kuitenkin muistuttaa ettei ideologian korostaminen ruokinnassa tuo aina parasta lopputulosta. Kannattaa olla avoin ja sopeutuvainen, jotta koiran ruokakuppi täyttyy yksilölle parhaiten sopivasta ja ravitsevasta ruoasta. Koira voi syödä ruokansa yhtälailla raakana kuin kypsänäkin.

Tässä kirjoituksessa en keskity niinkään kuivaruokaan, koska olen kirjoittanut sen valintaan muun muassa ohjeita pakkausmerkintöjen lukemiseen. Nyt keskitytään siihen mitä ruokakupin tulee sisältää, jos ei käytetä valmista täysravintoa.

Koiran tulee saada ravinnostaan proteiinia, rasvaa sekä laadukkaita rasvahappoja, sisäelimiä, kuitua sekä vitamiineja ja kivennäisiä. Osa tarpeista tyydyttyy luontaisesti raaka-aineiden sisältämien ravinteiden myötä ja osaa voi olla helpoin lisätä purkista. Ruoka-annoksen koko on usein 2-3% koiran painosta eli 10 kiloa painava koira syö noin 200-300 grammaa päivässä. Toisinaan annoskoko voi olla jopa 5% koiranpainosta, jos ruoan energiatiheyttä eli käytännössä yleensä rasvapitoisuutta ei pystytä nostamaan enempää. Tällaisissa tilanteissa käytetään toisinaan myös kasvikunnan raaka-aineita täydentämään energiansaantia.

Rasvalla on suuri rooli koiran ruokinnassa

Koiran kotiruoan, kypsän tai raakana tarjotun, pääraaka-aineena tulee käyttää lihaa tai kalaa. Liha/kala itsessään sisältää rasvaa yleensä 1-20 prosenttia. Lisäksi saatavilla on lihaista rasvaan, rasvarouhetta sekä purkitettua rasvaa, joilla voi lisätä ruoan energiatiheyttä tarvittaessa. Ensimmäinen tehtävä on selvittää koiran energiantarve, ja sen voi tehdä joko arvioiden kulutusta tai laskemalla tämän hetkisen ruoan energiasisällön. Siirryttäessä lajityypilliseen ruokaan rasvapitoisuus saattaa huomaamatta kiivetä alkuun turhan korkeaksi. Tämän vuoksi suosittelen suunnittelemaan ruokinnan rasvapitoisuuden alkuun maltillisemmaksi eli valitse alkuun lihoja, joiden rasvapitoisuuden keskiarvo jää 10-12 prosentin välille. Kun koira on tottunut uuteen ruokavalioon rasvapitoisuutta voi tarvittaessa nostaa. Rasvapitoisuuden nostaminen edellyttää kuitenkin aina malttia, koska äkillinen rasvan lisäys voi aiheuttaa mm. ripulia, ärtynyttä suolta tai akuutin haimatulehduksen. Kokemukseni mukaan ruokavalioissa, joissa käytettään runsaasti hiilihydraatteja energianlähteenä, rasvapitoisuuden tulee olla maltillisempi.

Riittävä proteiinin saanti täyttyy yleensä melko helposti, kun rasvapitoisuus pidetään maltillisena eikä energiansaantia paikata hiilihydraateilla. Terve koira tarvitsee runsaasti proteiineja. Kaikki eläinperäinen pehmytkudos sisältää proteiineja, mutta lihaslihan on hyvä olla pääosassa. Myös sydänlihas on laadukas ja vähärasvainen liha, joten sen avulla voidaan säätää kokonaisuuden rasvapitoisuutta maltillisemmaksi. Lisäksi ruokavaliossa voidaan käyttää erilaisia kaloja sekä esimerkiksi kananmunaa. Kananmunan valkuaisen kypsentäminen on suositeltavaa etenkin silloin, jos sitä tarjotaan säännöllisesti.

Sisäelimet, kuten maksa, munuaiset, keuhkot, tuo ruokavalioon runsaasti elintärkeitä ravintoaineita, joten niitäkin on hyvä sisällyttää ruokavalioon. Määrällisesti näiden osuus voisi olla jotain 5-10 prosentin välillä kokonaisruoka-annoksesta. Osa herkkä vatsaisista sietää huonosti sisäelimiä, joten niiden määrää kannattaa lisätä vähitellen.

Kuidun tarve on hyvin yksilöllistä. Pienet, nuoret, hyvin vilkkaat ja/tai aktiiviset koirat tarvitsevat yleensä vähemmän kuitua kuin suuret, iäkkäät tai luonteeltaan hyvin leppoiset koirat. Kuidun annostelu kannattaa aloittaa koiran koosta riippuen joko teelusikallisesta tai muutamasta ruokalusikallisesta ja säätää määrä tarpeen mukaan. Kuituna voi käyttää esimerkiksi psylliumia, pellavansiemenrouhetta, kaurakuitua tai esimerkiksi kesäkurpitsasosetta. Kuivatuotteet tulee liottaa veteen ennen annostelua. Kaikki kuidut ei sovi kaikille eikä niitä tule antaa liikaa, koska liiallinen kuidun saanti haittaa ravintoaineiden imeytymistä suolistossa. Voit lukea lisää kuidusta täältä.

Ruokavaliota täydentävät lisäykset

Lisäksi tulee tarkistaa riittävä kivennäisten saanti. Varmuuden vuoksi lisääminen voi kuitenkin olla yhtä haitallista kuin vajauskin, joten lisäykset tulee perustua yksilöllisiin tarvelaskelmiin. Nostan kuitenkin esille muutaman, jotta ne ei unohdu: kalsiumia saadaan jauhetuista kananmunan kuorista, luusta tai vaihtoehtoisesti ruokinnassa voi käyttää kalsium ravintolisää. Jodi on hivenaine, jota saadaan hyvin vähän liharaaka-aineista. Jodia voi lisätä ruokavalioon käyttämällä esimerkiksi merilevävalmistetta tai jodi-tippoja. Myös sinkki on hivenaine, jota voi joutua lisäämään purkista. Vitamiineista tulee varmistaa riittävä A-, D- ja E-vitamiinien saanti, varsinkin jos ruokavalio on hyvin vähärasvainen, hyvin rasvainen, se ei sisällä kalaa tai sisäelimiä.

Eläinperäisistä raaka-aineista saadaan yleensä riittävästi omega-6-rasvahappoja, mutta omega-3-rasvahappojen saanti jää helposti niukaksi ilman kalaa tai erillistä lisäystä. Omega-3-rasvahappoja on kuitenkin helppo lisätä ravintolisänä, joten voit hyvin lorauttaa niitä joko säännöllisesti tai kuuriluonteisesti ruuan sekaan.

Jos koira on hyvin herkkä ruokinnan muutoksille:

• Tee vain yksi muutos tai lisäys kerrallaan ja anna koiran sopeutua siihen vähintään viikko. Varaa sopeutumiseen tarvittaessa pidempi aika.
• Suunnittele ruoka-annos ainakin alkuun niin, että sen voi kypsentää kevyesti. Älä siis käytä luuainesta kalsiumin lähteenä.
• Tarjoa kypsä annos erillään muusta ruoasta pienenä välipalana.
• Lisää uuden annoksen kokoa vähitellen ja vähennä samalla vanhan ruoan määrää.
• Kun uusi ruoka sopii hyvin, korvaa sillä kokonainen ateria ja seuraavaksi koko ruokinta. Vanhaa ruokaa voi käyttää jatkossa esimerkiksi makupaloina tai jättää sen kokonaan pois.
• Kun koira on tottunut ruokaansa voit halutessasi aloittaa totuttamisen raakaruokaan. Noudata samaa ohjetta kuin kypsennettyyn ruokaan totuteltaessa. Raakaan siirtyminen ei kuitenkaan ole mitenkään välttämätöntä.

Osa herkistä koirista sopeutuu ruokinnan muutokseen paremmin, kun se tehdään kerrasta. Herkkien koirien kanssa raakaan siirtyminen ei välttämättä ole aina kovinkaan yksinkertaista tai järkevää, joten suolistomikrobiston vahvistaminen hiljalleen on usein toimivampi ratkaisu. Tärkeintä on tuntea oma koira ja toteuttaa ruokinnan muutos sille parhaiten sopivalla tavalla.

Pitkäaikaisessa kotiruokinnassa ravintoaineiden tasapaino kannattaa aina varmistaa laskelmilla ja/tai ammattilaisen avulla. Mikäli haluat itse tarkistaa mitkä on koiran minimitarpeet kunkin ravintoaineen kohdalla voit katsoa sen Fediafin taulukosta, jossa arvot kerrotaan metabolista painokiloa kohden.